35. Mikä on veden sameus?
Veden sameus kertoo vesinäytteiden valonläpäisevyydestä. Se johtuu vedessä olevista pienistä epäorgaanisista ja orgaanisista aineista sekä muista suspendoituneista aineista, kuten sedimentistä, savesta, mikro-organismeista ja muista suspendoituneista aineista, jotka aiheuttavat vesinäytteen läpi kulkevan valon sirontaa tai absorboitumista. Suoran tunkeutumisen aiheuttama estoaste tietyn valonlähteen läpäisyyn, kun jokainen litra tislattua vettä sisältää 1 mg SiO2:ta (tai piimaata), pidetään yleisesti sameusstandardina, jota kutsutaan Jackson-asteeksi, ilmaistuna JTU:ssa.
Sameusmittari on valmistettu periaatteella, että veteen suspendoituneilla epäpuhtauksilla on valoa sirottava vaikutus. Mitattu sameus on sirontasameuden yksikkö NTU:ina ilmaistuna. Veden sameus ei liity ainoastaan vedessä olevien hiukkasten pitoisuuteen, vaan myös näiden hiukkasten kokoon, muotoon ja ominaisuuksiin.
Veden korkea sameus ei ainoastaan lisää desinfiointiaineen annostusta, vaan vaikuttaa myös desinfiointivaikutukseen. Sameuden vähentäminen tarkoittaa usein haitallisten aineiden, bakteerien ja virusten vähenemistä vedessä. Kun veden sameus saavuttaa 10 astetta, ihmiset voivat todeta, että vesi on sameaa.
36. Mitkä ovat sameuden mittausmenetelmät?
Kansallisessa standardissa GB13200-1991 määritellyt sameudenmittausmenetelmät sisältävät spektrofotometrian ja visuaalisen kolorimetrian. Näiden kahden menetelmän tulosten yksikkö on JTU. Lisäksi on olemassa instrumentaalinen menetelmä veden sameuden mittaamiseen valon sirontavaikutuksen avulla. Sameusmittarilla mitatun tuloksen yksikkö on NTU. Spektrofotometrinen menetelmä soveltuu juomaveden, luonnonveden ja erittäin samean veden havaitsemiseen, minimihavaintoraja 3 astetta; visuaalinen kolorimetriamenetelmä soveltuu vähäsameuden, kuten juomaveden ja lähdeveden, havaitsemiseen, vähimmäishavaitsemisrajalla 1 Spend. Testattaessa sameutta toissijaisen sedimentointisäiliön jätevedessä tai edistyneen puhdistuksen jätevedessä laboratoriossa voidaan käyttää molempia kahta ensimmäistä havainnointimenetelmää; Jätevedenpuhdistamon jäteveden sameutta ja kehittyneen puhdistusjärjestelmän putkistoja testattaessa on usein tarpeen asentaa online-turbidimeter.
Online-sameusmittarin perusperiaate on sama kuin optisen lietteen pitoisuusmittarin. Erona näiden kahden välillä on, että lietteen pitoisuusmittarilla mitattu SS-pitoisuus on korkea, joten siinä käytetään valon absorption periaatetta, kun taas sameusmittarilla mitattu SS on pienempi. Siksi käyttämällä valonsirontaperiaatetta ja mittaamalla mitatun veden läpi kulkevan valon sirontakomponenttia, voidaan päätellä veden sameus.
Sameus on seurausta kevyiden ja kiinteiden hiukkasten vuorovaikutuksesta vedessä. Sameuden koko riippuu tekijöistä, kuten vedessä olevien epäpuhtaushiukkasten koosta ja muodosta sekä siitä aiheutuvasta valon taitekertoimesta. Siksi, kun suspendoituneen kiintoaineen pitoisuus vedessä on korkea, yleensä myös sen sameus on korkeampi, mutta näiden kahden välillä ei ole suoraa korrelaatiota. Joskus suspendoituneen kiintoaineen pitoisuus on sama, mutta kiintoaineen eri ominaisuuksien vuoksi mitatut sameusarvot ovat hyvin erilaisia. Siksi, jos vesi sisältää paljon suspendoituneita epäpuhtauksia, SS-mittausmenetelmää tulisi käyttää veden saastumisasteen tai epäpuhtauksien määrän kuvaamiseksi tarkasti.
Kaikki lasiesineet, jotka ovat kosketuksissa vesinäytteiden kanssa, on puhdistettava kloorivetyhapolla tai pinta-aktiivisella aineella. Sameuden mittaamista varten otetuissa vesinäytteissä ei saa olla roskia ja helposti sedimentoituvia hiukkasia, ja ne on kerättävä suljettuihin lasipulloihin ja mitattava mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Erikoisolosuhteissa sitä voidaan säilyttää pimeässä paikassa 4 °C:ssa lyhyen aikaa, jopa 24 tuntia, ja sitä on ravistettava voimakkaasti ja palautettava huoneenlämpöön ennen mittausta.
37. Mikä on veden väri?
Veden värillisyys on indeksi, joka määritetään veden väriä mitatessa. Vedenlaatuanalyysissä viitattu värikkyys viittaa yleensä veden todelliseen väriin, eli se viittaa vain vesinäytteessä liuenneiden aineiden tuottamaan väriin. Siksi vesinäyte on ennen mittausta kirkastettava, sentrifugoitava tai suodatettava 0,45 μm:n suodatinkalvolla SS:n poistamiseksi, mutta suodatinpaperia ei voida käyttää, koska suodatinpaperi voi imeä osan veden väristä.
Alkuperäisestä näytteestä ilman suodatusta tai sentrifugointia mitattu tulos on veden näennäinen väri, eli väri, joka muodostuu liuenneen ja liukenemattoman suspendoituneen aineen yhdistelmästä. Yleensä veden näennäistä väriä ei voida mitata ja kvantifioida käyttämällä platina-kobolttikolorimetristä menetelmää, joka mittaa todellisen värin. Ominaisuudet, kuten syvyys, värisävy ja läpinäkyvyys, kuvataan yleensä sanoin ja mitataan sitten laimennustekijämenetelmällä. Platina-kobolttikolorimetrisellä menetelmällä mitatut tulokset eivät useinkaan ole verrattavissa laimennuskerroinmenetelmällä mitattuihin kolorimetrisiin arvoihin.
38. Mitkä ovat värinmittausmenetelmät?
Kolorimetrian mittaamiseen on kaksi menetelmää: platina-kobolttikolorimetria ja laimennusmonikertamenetelmä (GB11903-1989). Näitä kahta menetelmää tulisi käyttää toisistaan riippumatta, eivätkä mitatut tulokset yleensä ole vertailukelpoisia. Platina-kobolttikolorimetrinen menetelmä soveltuu puhtaaseen veteen, lievästi saastuneeseen ja hieman kellertävään veteen sekä suhteellisen puhtaaseen pintaveteen, pohjaveteen, juomaveteen ja talteenotettuun veteen sekä uusiokäyttöön edistyneen jätevedenkäsittelyn jälkeen. Teollisuuden jätevedet ja vakavasti saastuneet pintavedet käyttävät yleensä laimennusmonikertamenetelmää värinsä määrittämiseen.
Platina-kobolttikolorimetrinen menetelmä ottaa värin, jossa on 1 mg Pt(IV) ja 2 mg koboltti(II)kloridiheksahydraattia 1 litrassa vettä yhtenä värin standardiyksikkönä, jota yleensä kutsutaan 1 astetta. Yhden vakiokolorimetrisen yksikön valmistusmenetelmä on lisätä 0,491 mgK2PtCl6:ta ja 2,00 mgCoCl2-6H2O:ta 1 litraan vettä, joka tunnetaan myös platina- ja kobolttistandardina. Platinan ja koboltin standardiaineen kaksinkertaistaminen voi saada useita vakiokolorimetrisiä yksiköitä. Koska kaliumkloorikobaltaatti on kallista, K2Cr2O7:a ja CoSO4-7H2O:ta käytetään yleensä korvaavan kolorimetrisen standardiliuoksen valmistukseen tietyssä suhteessa ja tietyssä käyttövaiheessa. Kun mittaat väriä, vertaa mitattavaa vesinäytettä sarjaan erivärisiä standardiliuoksia saadaksesi vesinäytteen värin.
Laimennuskerroinmenetelmä on, että vesinäyte laimennetaan optisesti puhtaalla vedellä, kunnes se on lähes väritön, ja siirretään sitten kolorimetriseen putkeen. Värisyvyyttä verrataan optisesti puhtaaseen veteen, jolla on sama nestepatsaan korkeus valkoisella pohjalla. Jos havaitset eroa, laimenna sitä uudelleen, kunnes kunnes väriä ei voida havaita, vesinäytteen laimennuskerroin tällä hetkellä on arvo, joka ilmaisee veden värin voimakkuutta, ja yksikkö on kertaa.
Postitusaika: 19.10.2023
