31. Mitä ovat kiintoaineet?
Suspendoituneita kiintoaineita SS kutsutaan myös suodattamattomiksi aineiksi. Mittausmenetelmänä on suodattaa vesinäyte 0,45 μm suodatinkalvolla ja sitten haihduttaa ja kuivata suodatettu jäännös 103 oC ~ 105 oC lämpötilassa. Haihtuvat kiintoaineet VSS tarkoittaa kiintoainemassaa, joka haihtuu palaessaan korkeassa, 600 oC:n lämpötilassa, mikä voi karkeasti edustaa suspendoituneen kiintoaineen orgaanisen aineksen määrää. Palamisen jälkeen jäljelle jäävä materiaali on haihtumatonta suspendoitunutta kiintoainetta, joka voi karkeasti edustaa epäorgaanisen aineen pitoisuutta suspendoituneessa kiintoaineessa.
Jätevesissä tai saastuneissa vesistöissä liukenemattomien suspendoituneiden aineiden pitoisuus ja ominaisuudet vaihtelevat pilaavien aineiden luonteen ja saastumisasteen mukaan. Suspendoituneet kiintoaineet ja haihtuvat kiintoaineet ovat tärkeitä indikaattoreita jätevedenpuhdistuksen suunnittelussa ja toiminnan ohjauksessa.
32. Miksi kiintoaineet ja haihtuvat kiintoaineet ovat tärkeitä parametreja jätevedenpuhdistuksen suunnittelussa ja toiminnan ohjauksessa?
Jäteveden suspendoituneet ja haihtuvat kiintoaineet ovat tärkeitä parametreja jätevedenpuhdistuksen suunnittelussa ja toiminnan ohjauksessa.
Toissijaisen sedimentointisäiliön jäteveden suspendoituneen ainespitoisuuden osalta kansallisessa ensimmäisen tason jätevedenpoistostandardissa määrätään, että se ei saa ylittää 70 mg/l (kaupungin jälkikäsittelylaitokset enintään 20 mg/l), mikä on yksi tärkeimmät vedenlaadun valvontaindikaattorit. Samalla suspendoituneet kiintoaineet ovat osoitus siitä, toimiiko perinteinen jätevedenkäsittelyjärjestelmä normaalisti. Epänormaalit muutokset toissijaisen sedimentointisäiliön vedessä olevan suspendoituneen kiintoaineen määrässä tai normin ylittäminen viittaavat siihen, että jätevedenkäsittelyjärjestelmässä on ongelma, ja sen palauttamiseksi normaaliksi on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.
Biologisessa käsittelylaitteessa olevan aktiivilietteen suspendoituneen kiintoaineen (MLSS) ja haihtuvien kiintoainepitoisuuksien (MLVSS) on oltava tietyllä määräalueella, ja jäteveden biologisten käsittelyjärjestelmien, joiden vedenlaatu on suhteellisen vakaa, välillä on tietty suhteellinen suhde. kaksi. Jos MLSS tai MLVSS ylittää tietyn alueen tai näiden kahden välinen suhde muuttuu merkittävästi, se on pyrittävä palauttamaan normaaliksi. Muutoin biologisen puhdistusjärjestelmän jätevesien laatu muuttuu väistämättä ja jopa erilaiset päästöindikaattorit, mukaan lukien kiintoaineet, ylittävät normit. Lisäksi MLSS:tä mittaamalla voidaan seurata myös ilmastussäiliöseoksen lietteen tilavuusindeksiä, jotta voidaan ymmärtää aktiivilietteen ja muiden biologisten suspensioiden laskeutumisominaisuudet ja aktiivisuus.
33. Mitkä ovat suspendoituneiden aineiden mittausmenetelmät?
GB11901-1989 määrittelee menetelmän vedessä olevien kiintoaineiden gravimetriseen määritykseen. Suspendoituneen kiintoaineen SS-mittauksessa kerätään yleensä tietty määrä jätevettä tai sekoitettua nestettä, suodatetaan 0,45 μm:n suodatinkalvolla suspendoituneiden kiintoaineiden sieppaamiseksi, ja suodatinkalvoa käytetään suspendoituneiden kiintoaineiden sieppaamiseen ennen ja jälkeen. Massaero on suspendoituneen kiintoaineen määrä. Yleisen jäteveden ja sekundäärisedimentointisäiliön jäteveden SS:n yhteinen yksikkö on mg/L, kun taas ilmastussäiliön sekoitettua nestettä ja paluulietettä SS:n yhteinen yksikkö on g/l.
Mitattaessa vesinäytteitä, joilla on suuri SS-arvo, kuten ilmastussekoitettu lipeä ja paluuliete jätevedenpuhdistamoissa, ja kun mittaustulosten tarkkuus on alhainen, voidaan käyttää kvantitatiivista suodatinpaperia 0,45 μm:n suodatinkalvon sijaan. Tämä ei voi vain kuvastaa todellista tilannetta ohjaamaan todellisen tuotannon säätöä, mutta myös säästää testauskustannuksia. Mittattaessa SS:tä sekundaarisedimentaatiosäiliön jätevedestä tai syväpuhdistusjätevedestä on kuitenkin käytettävä 0,45 μm:n suodatinkalvoa, muuten mittaustulosten virhe on liian suuri.
Jätevedenkäsittelyprosessissa suspendoituneen kiintoaineen pitoisuus on yksi prosessiparametreista, joka täytyy havaita usein, kuten sisääntulon kiintoainepitoisuus, sekoitettu nestemäinen lietteen pitoisuus ilmastuksessa, paluulietteen pitoisuus, jäljellä olevan lietteen pitoisuus jne. SS-arvon määrittämiseksi lietteen pitoisuusmittareita käytetään usein jätevedenpuhdistamoissa, mukaan lukien optinen tyyppi ja ultraäänityyppi. Optisen lietteen pitoisuusmittarin perusperiaate on käyttää valonsädettä siroteltuna, kun se kohtaa suspendoituneita hiukkasia kulkiessaan veden läpi ja intensiteetti heikkenee. Valon sironta on tietyssä suhteessa havaittujen suspendoituneiden hiukkasten määrään ja kokoon. Valoherkkä kenno havaitsee sironneen valon. ja valon vaimennusaste, lietepitoisuus vedessä voidaan päätellä. Ultraäänilietteen pitoisuusmittarin periaate on, että kun ultraääniaallot kulkevat jäteveden läpi, ultraäänivoimakkuuden vaimennus on verrannollinen suspendoituneiden hiukkasten pitoisuuteen vedessä. Havaimalla ultraääniaaltojen vaimeneminen erityisellä anturilla voidaan päätellä veden lietteen pitoisuus.
34. Mitä varotoimenpiteitä on suoritettava suspendoituneiden kiinteiden aineiden määrittämisessä?
Mittauksen ja näytteenoton yhteydessä sekundäärisedimentointisäiliön jätevesinäytteen tai biologisessa käsittelylaitteessa olevan aktiivilietenäytteen tulee olla edustava ja siihen upotetut suuret kelluvan aineen hiukkaset tai heterogeeniset hyytymismateriaalit tulee poistaa. Jotta suodatinkiekon liiallinen jäännös ei johtaisi vettä ja pidentäisi kuivumisaikaa, näytteenottomäärä on edullisesti tuottaa 2,5 - 200 mg suspendoitunutta kiintoainetta. Jos muuta perustetta ei ole, voidaan suspendoituneen kiintoaineen määrityksen näytetilavuudeksi asettaa 100 ml, ja se on sekoitettava huolellisesti.
Aktiivilietenäytteitä mitattaessa suuresta kiintoainepitoisuudesta johtuen suspendoituneen kiintoaineen määrä näytteessä on usein yli 200 mg. Tässä tapauksessa kuivausaikaa on pidennettävä asianmukaisesti ja siirrettävä sitten kuivaimeen jäähtymään tasapainolämpötilaan ennen punnitusta. Toistuva kuivaus ja kuivaus, kunnes vakiopaino tai punnitushäviö on alle 4 % edellisestä punnituksesta. Useiden kuivaus-, kuivaus- ja punnitustoimintojen välttämiseksi laboratorioteknikon on valvottava tarkasti jokaista toimintovaihetta ja -aikaa ja suoritettava ne itsenäisesti tekniikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Kerätyt vesinäytteet tulee analysoida ja mitata mahdollisimman pian. Säilytystarpeessa ne voidaan säilyttää 4oC jääkaapissa, mutta vesinäytteiden säilytysaika ei saa ylittää 7 päivää. Jotta mittaustulokset olisivat mahdollisimman tarkkoja, voidaan vesinäytteen tilavuutta pienentää sopivasti mitattaessa vesinäytteitä, joilla on korkea SS-arvo, kuten ilmastussekoitettu neste; kun taas mitattaessa vesinäytteitä, joilla on alhainen SS-arvo, kuten sekundaarisen sedimentaatiosäiliön jätevesi, testiveden tilavuutta voidaan lisätä asianmukaisesti. Sellainen volyymi.
Kun mitataan korkean SS-arvon omaavan lietteen, kuten paluulietteen, pitoisuutta, jotta suodatinmateriaalit, kuten suodatinkalvo tai suodatinpaperi, eivät sieppaa liikaa suspendoitunutta kiintoainetta ja vedä mukanaan liikaa vettä, kuivausaikaa on pidennettävä. Vakiopainolla punnittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon paino muuttuu. Liian suuri muutos tarkoittaa usein sitä, että suodatinkalvon SS on ulkopuolelta kuiva ja sisältä märkä ja kuivumisaikaa on pidennettävä.
Postitusaika: 12.10.2023
